Sivut

maanantai 30. kesäkuuta 2014

ISFP - Taiteilija


Fi - Sisäänpäinkääntynyt tunteellisuus
ISFP:n ensimmäinen ja vahvin funktio on sisäänpäinkääntynyt tunteellisuus. Tämä funktio tekee ISFP:stä erittäin tunteellisen ja herkkäluonteisen ihmisen, jolla on vahva päänsisäinen arvojärjestelmä, jonka mukaan he toimivat elämässä. ISFP tarvitsee tämän funktion vuoksi runsaasti yksinoloaikaa ladatakseen pattereitaan maailman myllerryksen ulkopuolelta. Tämä saattaa tulla yllätyksenä ISFP:n ystäville, sillä ISFP:stä saattaa saada hyvin sponttaanin ja avoimen kuvan. ISFP:tä ei ole helppo tuntea hyvin, sillä sisimpiä ajatuksiaan he eivät paljasta, kuin aivan läheisimmille ystävilleen. Tämän vuoksi ISFP saattaa vaikuttaa jopa salaperäiseltä. Heillä on myös erinomainen kyky huomata ja ymmärtää ihmisten tunnetiloja ja näiden emotioiden ymmärtäminen tekee heistä erittäin herkkiä ihmisiä, jotka haluaisivat, että kenelläkään ei olisi epämukava olla. He saattavat olla ajoittain jopa liian kilttejä, jolloin on vaarana, että he pettyvät maailman raadollisuuteen.



Se - Ulospäinsuuntautunut tosiasiallisuus
Toisena funktiona löytyy ulospäinsuuntautunut tosiasiallisuus, jonka tehtävänä on tukea tunteellisuutta. Juuri tämä funktio tekee ISFP:stä niin sponttaanin ja avoimen ihmisen, joka on aina valmiina uuteen seikkailuun. ISFP:n innostuneisuus ja kiinnostuminen näkyykin erittäin vahvasti ulospäin introverttien mittapuulla. Monet ihastuvatkin tähän ISFP:n rentoon ja iloiseen tapaan suhtautua asioihin. ISFP käyttää ulospäinsuuntautunutta tosiasiallisuutta ilmaistaakseen omaa sisäistä maailmaansa ja he ovatkin usein varsin taiteellisia ihmisiä. Tämä funktio tekee heistä myös erittäin vapaudenkaipuisia, eivätkä he pidä rajoittavista säännöistä. He seuraavat omaa sisäistä moraalikoodistoaan ja pitävät ulkopuolisia sääntöjä lähinnä suosituksina. ISFP:t saattavat olla erittäin kilpailuhenkisiä ja heillä on usein vahvat tavoitteet, joita kohti he pyrkivät. Yleensä noihin tavoitteisiin liittyy joko taiteellisuus tai ihmissuhteet, jotka ovat yleensä ISFP:n ydinosaamista.


Ni - Sisäänpäinkääntynyt intuitio
Kolmas ja toiseksi heikoin funktio on sisäänpäinkääntynyt intuitio. Tämän funktion heikkouden vuoksi ISFP:t eivät yleensä ole kovin teoreettisia. He perehtyvät asioihin mielummin käytännössä, kuin istuen nenä kiinni kirjoissa. ISFP:llä saattaakin olla ongelmia akateemisessa ympäristössä. Kaikki tieteelliset ja teoreettiset aineet ovat heille usein kuin kryptoniitti Teräsmiehelle, eivätkä he tämän vuoksi yleensä viihdy koulussa. Tästä syystä heillä saattaa olla itsetunto-ongelmia varsinkin elämänsä varhaisemmassa vaiheessa. Yhteiskunta haluaa sovittaa heitä muottiin, johon he eivät sovi ja ISFP tuntee olonsa tällöin riittämättömäksi. ISFP:n ajattelu on usein erittäin joustavaa ja he ovat vastaanottavaisia kaikenlaisille uusille ideoille. He myös tylsistyvät nopeasti rutiineihin, eikä heillä riitä kärsivällisyys tarkkuutta ja keskittymiskykyä vaativiin tehtäviin.


Te - Ulospäinsuuntautunut ajattelu
Heikoimpana funktiona on ulospäinsuuntautunut ajattelu. Rationaalisuus ja logiikka joutavatkin ISFP:n puolesta romukoppaan. He eivät ole tunnettuja elämänsä suunnittelusta ja monet pitävät heitä suoranaisina tuuliviireinä, joiden elämällä ei ole tunnu olevan minkäänlaista suuntaa. ISFP:t eivät pidä siitä, että heitä johdetaan, eivätkä he myöskään haluaisi itse johtaa ketään muuta. He tarvitsevat tilaa tehdäkseen asiat omalla tavallaan. ISFP saattaa myös stressaantua helposti. Tämä johtuu siitä, että rationaalisen ajattelun sijaan ISFP käsittelee yleensä kaiken tunnetasolla, joka saattaa lopulta ylikuormittaa hänet. ISFP tarvitsee viihtyäkseen joustavan ja vapaan ympäristön, jossa he pääsevät käyttämään taiteellisuuttaan tai ihmissuhdetaitojaan ilman turhia rajoituksia.



VINKKI
Keskity vahvuuksiisi ja unohda yhteiskunnan pillin mukaan tanssiminen.

Fiktionaalisia ISFP:itä: Sansa (Game of Thrones), Jesse Pinkman (Breaking Bad), Bella Swan(Twilight), Hagrid (Harry Potter) ja Bambi (Disney)



ISFP – Historian Virrassa – Amadeus Mozart


ISFP on MBTI-tyyppien taiteilijasielu, joka on äärimmäisen vahvasti kosketuksissa aisteihinsa, oli kyseessä sitten visuaalinen puoli, äänimaailma, maut tai hajut. Tämä johtuu Fi-funktion ja Se-funktion yhdistelmästä. Fi on idealistinen ja kauneutta etsivä funktio, kun taas Se-funktio liittyy suoraan toimintaan ja aisteihin. ISFP kunnostautuukin tästä syystä varsinkin kulttuuripuolella. Nykypäivänä on tallaiselle toiminnalle enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan aikaisemmin historiassa ja ISFP-tyyppi on yliedustettuna varsinkin artistien keskuudessa.

Aikaisemmin ISFP-tyypit joutuivat useasti tyytymään siihen, mihin rooliin sattuivat kulloinkin ajautumaan. Hyvä esimerkki lienee Keisari Nero, joka oli äärimmäisen intohimoinen musiikin, runouden ja kulttuurin harrastaja. Hän uudistikin innokkaasti Rooman Valtakunnan kulttuurista puolta ja järjesti kansalle sirkushuveja. Ongelma oli vain, että hän keskittyi tuohon puoleen liiaksi muiden asioiden kustannuksella. Hänen kerrottiin jopa rämpytelleen lyyraa menemään sillä aikaa, kun Rooma oli tulessa, vaikka en tähän tarinaan tosin uskokaan.

‘What an artist dies in me!’ 

 
ISFP-tyypin omaavat ovat taiteellisuuden lisäksi äärimmäisen itsenäisiä ja herkkiä yksilöitä. Eivätkä he todellakaan viihdy roolissa, jossa heidän pitäisi hallita ihmisiä ja pitää useita lankoja hyppysissä samaan aikaan. He viihtyvät keskimäärin parhaiten työssä, jossa he voivat toteuttaa taiteellisuuttaan itsenäisesti ilman muiden ihmisten häiritsevää vaikutusta. Tämä ei toki tarkoita, etteikö ISFP välittäisi muista ihmisistä, pikemminkin päinvastoin. ISFP:t ovat äärimmäisen miellyttämisen haluisia ja herkkiä muiden ihmisten tunteille. Juurikin tästä syystä he kärsivät rooleissa, jossa he joutuvat hallitsemaan ja ohjaamaan muita ihmisiä.

My coming to England in this way is, as I realize, so unusual that nobody will easily understand it. I was confronted by a very hard decision. I do not think I could have arrived at my final choice unless I had continually kept before my eyes the vision of an endless line of children's coffins with weeping mothers behind them, both English and German, and another line of coffins of mothers with mourning children.

 
Pois elementistään joutunut ISFP on surullinen tapaus. Paras esimerkki lienee Natsi-Saksan alla palvellut Hitleriä palvonut Rudolf Hesse, joka auttoi tätä kirjoittamaan Mein Kampfin. Hän oli äärimmäisen ujo ja herkkä mies, jonka mielenterveys järkkyi pahasti Natsi-Saksan hallinnon alla. Vuonna 1941 hän pimahti lopullisesti ja lensi yksinään Skotlantiin keskustelemaan rauhasta Britannian ja Saksan välillä sopimatta mitään etukäteen Hitlerin tai muiden natsijohtajien kanssa. Rudolf Hesse oli parhaimmillaan Natsi-Saksan kolmanneksi mahtavin mies aineenkin paperilla, mutta kaikki hänet tavanneet kuvasivat häntä lähinnä eksyneen näköiseksi reppanaksi, joka ei oikein tiennyt miten oli asemaansa päätynyt.
Öhm.. En tarkoita tämän kappaleen kuvauksella loukata ISFP-tyypin omaavia. Rudolf Hesse toimii vain esimerkkinä ISFP:stä, joka on joutunut pois elementistään ja on ajautunut rooliin, joka on hänelle vieras ja jossa hän tuntee olevansa ikään kuin kahleissa.

Amadeus Mozart (1756-1791)

“Neither a lofty degree of intelligence nor imagination nor both together go to the making of genius. Love, love, love, that is the soul of genius.” 


Mozart on nimi, joka on tuttu kaikille vähäkin klassista musiikkimaailmaa tunteville. Hän pääsi tai joutui kosketuksiin musiikkimaailman kanssa hyvin nuorena. Hänen isänsä Leopold Mozart koulutti hänestä ja hänen siskostaan esiintyjiä hoviväelle. Nuori Amadeus oli esiintymisrumban alkaessa vain kuusi vuotias. Noin nuori esiintyjä oli tuohon aikaan varsin eksoottinen ja Leopold löikin kahdella lapsiesiintyjällä rahoiksi.

“I pay no attention whatever to anybody's praise or blame. I simply follow my own feelings.” 

On vaikea sanoa mieltyikö Mozart musiikkiin luonnostaan vai kasvatuksen tuloksena, mutta siitä tuli hänelle kuitenkin intohimo. Pian Mozartille ei enää riittänyt hoville koulutetun apinan lailla esiintyminen, vaan hän halusi luoda ihan omaa musiikkia, joka oli sen ajan konservatiiviseen makuun verrattuna ”villiä ja vapaata”. Mozartin isä ei moista revittelyä suvainnut, vaan pyrki autoritäärisesti pitää tämän kurissa ja nuhteessa.

Herkälle ISFP:lle oli kova paikka uhmata voimakkaan isänsä tahtoa, mutta Mozartille antoi voimia hänen intohimonsa musiikkia ja taidetta kohtaan. Ylipäätään ISFP:t inhoavat hallituksi tulemista yhtä paljon kuin sitä, jos he itse joutuvat hallitsemaan muita.
Päästyään irti isänsä hirmuvallasta alkoi Mozartin elämässä armoton sävellystykitys. Arvostuksesta ja menestyksestä huolimatta Mozart eli jatkuvasti taloudellisen ahdingon veitsenterällä ja hän joutui turvautumaan rahan lainaamiseen. Hänen tuottavuutensa laski, kunnes hän vuonna 1791 sai itseään niskasta kiinni ja sävelsi monien mielestä parhaat tuotoksensa, kuten esimerkiksi Taikahuilun, josta tuli jo omana aikanaan suuri menestys. Kuitenkin vielä samana vuonna Mozart sairastui ja kuoli vain 35 vuotiaana. Hänen viimeiseksi teoksekseen jäi Requiem, jota hän sävelsi sairaana ollessaan.

Vahvana Fi-tyypin käyttäjänä Mozart oli useimpien aikalaistensa tavoin idealistinen kristitty ja suhtautui varsin kielteisesti voimiin, jotka uhkasivat tuota uskoa. Eräässä kirjeessään isälle hän kuvaa kristinuskoon kriittisesti suhtautuneen Voltairen kuolemaa sanoilla ”Voltaire tuo jumalaton arkkiroisto on kuollut kuin koira”. Tämä lienee hyvä esimerkki siitä, että ISFP-tyypin omaavat eivät useinkaan ole kovin rationaalisesti suuntautuneita. He elävät tässä ja nyt ja he arvioivat ajatuksia sillä perusteella, minkälaisia tuntemuksia ne heissä herättävät.
Mozartille koitui monesti ongelmia elämänsä aikana epärationaalisen kiihkoilunsa takia. ISFP:lle onkin tapana elää vahvasti ”tässä ja nyt”. Hänen isäänsä Leopoldia voi toki tavallaan pitää ”tyrannimaisena”, mutta useimmiten hän pyrki toimia pragmaattisena järjen äänenä Mozartille. Mozartilla olisi varmasti ollut helpompi elämä, jos hän olisi seurannut enemmän isänsä toiveita. Mutta toisaalta silloin hän ei olisi ollut Mozart, vaan lammasmainen lälläri, joka ei olisi saanut merkittäviä asioita aikaiseksi.
Ihailen henkilökohtaisesti ISFP:stä tätä puolta, sillä se on äärimmäisen kaukana omasta tavastani toimia ja ajatella. Ikään kuin he pystyisivät kokemaan tunteita ja paatosta eri tavalla kuin itse pystyn. Toki samaan aikaan miellän vahvat Fi-käyttäjät ”Hiton naiiveiksi ääliöiksi”. Suhteeni ISFP:hen on näin ollen hitusen ristiriitainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti