Fi - Sisäänpäinkääntynyt tunteellisuus
ISFP:n ensimmäinen ja vahvin funktio on sisäänpäinkääntynyt tunteellisuus. Tämä funktio tekee ISFP:stä erittäin tunteellisen ja herkkäluonteisen ihmisen, jolla on vahva päänsisäinen arvojärjestelmä, jonka mukaan he toimivat elämässä. ISFP tarvitsee tämän funktion vuoksi runsaasti yksinoloaikaa ladatakseen pattereitaan maailman myllerryksen ulkopuolelta. Tämä saattaa tulla yllätyksenä ISFP:n ystäville, sillä ISFP:stä saattaa saada hyvin sponttaanin ja avoimen kuvan. ISFP:tä ei ole helppo tuntea hyvin, sillä sisimpiä ajatuksiaan he eivät paljasta, kuin aivan läheisimmille ystävilleen. Tämän vuoksi ISFP saattaa vaikuttaa jopa salaperäiseltä. Heillä on myös erinomainen kyky huomata ja ymmärtää ihmisten tunnetiloja ja näiden emotioiden ymmärtäminen tekee heistä erittäin herkkiä ihmisiä, jotka haluaisivat, että kenelläkään ei olisi epämukava olla. He saattavat olla ajoittain jopa liian kilttejä, jolloin on vaarana, että he pettyvät maailman raadollisuuteen.Se - Ulospäinsuuntautunut tosiasiallisuus
Toisena funktiona löytyy ulospäinsuuntautunut tosiasiallisuus, jonka tehtävänä on tukea tunteellisuutta. Juuri tämä funktio tekee ISFP:stä niin sponttaanin ja avoimen ihmisen, joka on aina valmiina uuteen seikkailuun. ISFP:n innostuneisuus ja kiinnostuminen näkyykin erittäin vahvasti ulospäin introverttien mittapuulla. Monet ihastuvatkin tähän ISFP:n rentoon ja iloiseen tapaan suhtautua asioihin. ISFP käyttää ulospäinsuuntautunutta tosiasiallisuutta ilmaistaakseen omaa sisäistä maailmaansa ja he ovatkin usein varsin taiteellisia ihmisiä. Tämä funktio tekee heistä myös erittäin vapaudenkaipuisia, eivätkä he pidä rajoittavista säännöistä. He seuraavat omaa sisäistä moraalikoodistoaan ja pitävät ulkopuolisia sääntöjä lähinnä suosituksina. ISFP:t saattavat olla erittäin kilpailuhenkisiä ja heillä on usein vahvat tavoitteet, joita kohti he pyrkivät. Yleensä noihin tavoitteisiin liittyy joko taiteellisuus tai ihmissuhteet, jotka ovat yleensä ISFP:n ydinosaamista.
Kolmas ja toiseksi heikoin funktio on sisäänpäinkääntynyt intuitio. Tämän funktion heikkouden vuoksi ISFP:t eivät yleensä ole kovin teoreettisia. He perehtyvät asioihin mielummin käytännössä, kuin istuen nenä kiinni kirjoissa. ISFP:llä saattaakin olla ongelmia akateemisessa ympäristössä. Kaikki tieteelliset ja teoreettiset aineet ovat heille usein kuin kryptoniitti Teräsmiehelle, eivätkä he tämän vuoksi yleensä viihdy koulussa. Tästä syystä heillä saattaa olla itsetunto-ongelmia varsinkin elämänsä varhaisemmassa vaiheessa. Yhteiskunta haluaa sovittaa heitä muottiin, johon he eivät sovi ja ISFP tuntee olonsa tällöin riittämättömäksi. ISFP:n ajattelu on usein erittäin joustavaa ja he ovat vastaanottavaisia kaikenlaisille uusille ideoille. He myös tylsistyvät nopeasti rutiineihin, eikä heillä riitä kärsivällisyys tarkkuutta ja keskittymiskykyä vaativiin tehtäviin.
Te - Ulospäinsuuntautunut ajattelu
Heikoimpana funktiona on ulospäinsuuntautunut ajattelu. Rationaalisuus ja logiikka joutavatkin ISFP:n puolesta romukoppaan. He eivät ole tunnettuja elämänsä suunnittelusta ja monet pitävät heitä suoranaisina tuuliviireinä, joiden elämällä ei ole tunnu olevan minkäänlaista suuntaa. ISFP:t eivät pidä siitä, että heitä johdetaan, eivätkä he myöskään haluaisi itse johtaa ketään muuta. He tarvitsevat tilaa tehdäkseen asiat omalla tavallaan. ISFP saattaa myös stressaantua helposti. Tämä johtuu siitä, että rationaalisen ajattelun sijaan ISFP käsittelee yleensä kaiken tunnetasolla, joka saattaa lopulta ylikuormittaa hänet. ISFP tarvitsee viihtyäkseen joustavan ja vapaan ympäristön, jossa he pääsevät käyttämään taiteellisuuttaan tai ihmissuhdetaitojaan ilman turhia rajoituksia.
VINKKI
Keskity vahvuuksiisi ja unohda yhteiskunnan pillin mukaan tanssiminen.
Fiktionaalisia ISFP:itä: Sansa (Game of Thrones), Jesse Pinkman (Breaking Bad), Bella Swan(Twilight), Hagrid (Harry Potter) ja Bambi (Disney)
ISFP – Historian Virrassa – Amadeus Mozart
ISFP on MBTI-tyyppien taiteilijasielu,
joka on äärimmäisen vahvasti kosketuksissa aisteihinsa, oli kyseessä sitten
visuaalinen puoli, äänimaailma, maut tai hajut. Tämä johtuu Fi-funktion ja
Se-funktion yhdistelmästä. Fi on idealistinen ja kauneutta etsivä funktio, kun
taas Se-funktio liittyy suoraan toimintaan ja aisteihin. ISFP kunnostautuukin
tästä syystä varsinkin kulttuuripuolella. Nykypäivänä on tallaiselle
toiminnalle enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan aikaisemmin historiassa ja
ISFP-tyyppi on yliedustettuna varsinkin artistien keskuudessa.
Aikaisemmin ISFP-tyypit joutuivat
useasti tyytymään siihen, mihin rooliin sattuivat kulloinkin ajautumaan. Hyvä
esimerkki lienee Keisari Nero, joka oli äärimmäisen intohimoinen musiikin,
runouden ja kulttuurin harrastaja. Hän uudistikin innokkaasti Rooman
Valtakunnan kulttuurista puolta ja järjesti kansalle sirkushuveja. Ongelma oli
vain, että hän keskittyi tuohon puoleen liiaksi muiden asioiden kustannuksella.
Hänen kerrottiin jopa rämpytelleen lyyraa menemään sillä aikaa, kun Rooma oli
tulessa, vaikka en tähän tarinaan tosin uskokaan.
‘What an artist dies in me!’ |
Pois elementistään joutunut ISFP on
surullinen tapaus. Paras esimerkki lienee Natsi-Saksan alla palvellut Hitleriä
palvonut Rudolf Hesse, joka auttoi tätä kirjoittamaan Mein Kampfin. Hän oli
äärimmäisen ujo ja herkkä mies, jonka mielenterveys järkkyi pahasti
Natsi-Saksan hallinnon alla. Vuonna 1941 hän pimahti lopullisesti ja lensi
yksinään Skotlantiin keskustelemaan rauhasta Britannian ja Saksan välillä
sopimatta mitään etukäteen Hitlerin tai muiden natsijohtajien kanssa. Rudolf
Hesse oli parhaimmillaan Natsi-Saksan kolmanneksi mahtavin mies aineenkin
paperilla, mutta kaikki hänet tavanneet kuvasivat häntä lähinnä eksyneen
näköiseksi reppanaksi, joka ei oikein tiennyt miten oli asemaansa päätynyt.
Öhm.. En tarkoita tämän kappaleen
kuvauksella loukata ISFP-tyypin omaavia. Rudolf Hesse toimii vain esimerkkinä
ISFP:stä, joka on joutunut pois elementistään ja on ajautunut rooliin, joka on
hänelle vieras ja jossa hän tuntee olevansa ikään kuin kahleissa.
Amadeus Mozart (1756-1791)
“Neither a lofty degree of intelligence nor imagination nor both together go to the making of genius. Love, love, love, that is the soul of genius.” |
Mozart on nimi, joka on tuttu kaikille
vähäkin klassista musiikkimaailmaa tunteville. Hän pääsi tai joutui
kosketuksiin musiikkimaailman kanssa hyvin nuorena. Hänen isänsä Leopold Mozart
koulutti hänestä ja hänen siskostaan esiintyjiä hoviväelle. Nuori Amadeus oli
esiintymisrumban alkaessa vain kuusi vuotias. Noin nuori esiintyjä oli tuohon
aikaan varsin eksoottinen ja Leopold löikin kahdella lapsiesiintyjällä
rahoiksi.
“I pay no attention whatever to anybody's praise or blame. I simply follow my own feelings.” |
On vaikea sanoa mieltyikö Mozart
musiikkiin luonnostaan vai kasvatuksen tuloksena, mutta siitä tuli hänelle
kuitenkin intohimo. Pian Mozartille ei enää riittänyt hoville koulutetun apinan
lailla esiintyminen, vaan hän halusi luoda ihan omaa musiikkia, joka oli sen
ajan konservatiiviseen makuun verrattuna ”villiä ja vapaata”. Mozartin isä ei
moista revittelyä suvainnut, vaan pyrki autoritäärisesti pitää tämän kurissa ja
nuhteessa.
Herkälle ISFP:lle oli kova paikka
uhmata voimakkaan isänsä tahtoa, mutta Mozartille antoi voimia hänen
intohimonsa musiikkia ja taidetta kohtaan. Ylipäätään ISFP:t inhoavat
hallituksi tulemista yhtä paljon kuin sitä, jos he itse joutuvat hallitsemaan
muita.
Päästyään irti isänsä hirmuvallasta
alkoi Mozartin elämässä armoton sävellystykitys. Arvostuksesta ja menestyksestä
huolimatta Mozart eli jatkuvasti taloudellisen ahdingon veitsenterällä ja hän
joutui turvautumaan rahan lainaamiseen. Hänen tuottavuutensa laski, kunnes hän
vuonna 1791 sai itseään niskasta kiinni ja sävelsi monien mielestä parhaat
tuotoksensa, kuten esimerkiksi Taikahuilun, josta tuli jo omana aikanaan suuri
menestys. Kuitenkin vielä samana vuonna Mozart sairastui ja kuoli vain 35
vuotiaana. Hänen viimeiseksi teoksekseen jäi Requiem, jota hän sävelsi sairaana
ollessaan.
Vahvana Fi-tyypin käyttäjänä Mozart
oli useimpien aikalaistensa tavoin idealistinen kristitty ja suhtautui varsin
kielteisesti voimiin, jotka uhkasivat tuota uskoa. Eräässä kirjeessään isälle
hän kuvaa kristinuskoon kriittisesti suhtautuneen Voltairen kuolemaa sanoilla
”Voltaire tuo jumalaton arkkiroisto on kuollut kuin koira”. Tämä lienee hyvä
esimerkki siitä, että ISFP-tyypin omaavat eivät useinkaan ole kovin
rationaalisesti suuntautuneita. He elävät tässä ja nyt ja he arvioivat
ajatuksia sillä perusteella, minkälaisia tuntemuksia ne heissä herättävät.
Mozartille koitui monesti ongelmia
elämänsä aikana epärationaalisen kiihkoilunsa takia. ISFP:lle onkin tapana elää
vahvasti ”tässä ja nyt”. Hänen isäänsä Leopoldia voi toki tavallaan pitää
”tyrannimaisena”, mutta useimmiten hän pyrki toimia pragmaattisena järjen
äänenä Mozartille. Mozartilla olisi varmasti ollut helpompi elämä, jos hän
olisi seurannut enemmän isänsä toiveita. Mutta toisaalta silloin hän ei olisi
ollut Mozart, vaan lammasmainen lälläri, joka ei olisi saanut merkittäviä
asioita aikaiseksi.
Ihailen henkilökohtaisesti ISFP:stä
tätä puolta, sillä se on äärimmäisen kaukana omasta tavastani toimia ja ajatella.
Ikään kuin he pystyisivät kokemaan tunteita ja paatosta eri tavalla kuin itse
pystyn. Toki samaan aikaan miellän vahvat Fi-käyttäjät ”Hiton naiiveiksi
ääliöiksi”. Suhteeni ISFP:hen on näin ollen hitusen ristiriitainen.