MBTI ja kritiikki

Parin viime kuukauden aikana on Helsingin Sanomissa ollut esillä paljon kritiikkiä MBTI:tä kohtaan. Osittain kritiikki on täysin aiheellista, kun taas joltain osin kritiikki menee yli retoriikan puolelle.

Otetaan esimerkiksi seuraava viime kuussa julkaistu artikkeli, jossa MBTI saa täyslaidallisen:
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005108680.html

Olen aivan samaa mieltä Lipsasen kanssa siltä osin, että MBTI-testi ei ole mikään absoluuttisen tarkka kuvaus henkilön persoonallisuudesta ja ettei testiä missään tapauksessa pitäisi käyttää työntekijöitä rekryttäessä lainkaan, vaan olisi parempi tarkastella työntekijän pätevyyttä suoraan jollakin tavalla. MBTI-testit ovat siinä mielessä ongelmallisia, että niistä saatava tyyppi voi todellakin vaihdella jonkun verran riippuen siitä missä muodossa piirteitä mittaavat kysymykset esitetään.
Sekin on totta, että on hivenen ongelmallista, että henkilö joka saa 51% ulospäinsuuntautuneisuudesta rinnastetaan saman tyypin alle kuin henkilö, joka saa vaikkapa 90% ulospäinsuuntautuneisuudesta. Tälläisen vuoksi testituloksiin ei kannata uskoa sokeasti, vaan lopputulosta kannattaa matustella jonkun aikaa tarkastelemalla tyyppejä yleisellä tasolla ja peilata omaa ominaisinta toimintatapaansa tyypin funktiohin. Tämä taas edellyttää vähän syvempää tietämystä MBTI:stä ja itsestä, minkä voi nähdä MBTI:n yleisenä heikkoutena.

Hän on myös oikeassa siinä, että persoonallisuus on ihmisillä virtaava eli henkilö käyttäytyy eri tilanteissa ja eri henkilöiden seurassa eri tavalla. Toisaalta eipä MBTI:ssäkään väitetä millään muotoa, että yksi tyyppi käyttäytyisi jokaisessa tilanteessa samalla tavalla. MBTI:ssä ei myöskään väitetä, että saman tyypin sisällä olevat henkilöt olisivat tiedoiltaan, käytökseltään tai moraalilta sinällään samanlaisia, vaan eri henkilöt voivat erota äärimmäisen paljonkin toisistaan saman tyypin sisällä. Eräässä toisessa blogauksessa olen tyypittänyt Jeesuksen ja Hitlerin saman tyypin alle ja tuskin kovinkaan moni sanoisi heidän olleen henkilöinä samanlaisia, vaikka he edustaisivatkin samaa MBTI-tyyppiä.

MBTI:ssä pitää ottaa huomioon kaikki kirjaimet samaan aikaan ja niistä muodostuvat funktiot, eikä vain tulkita jokaista kirjainta erikseen. Esimerkiksi ekstraverttinen ENTP saattaa monesti olla epäsosiaalisempi ja sulkeutuneempi kuin vaikkapa introverttinen ISFJ. Tämä johtuu siitä, että ISFJ:llä ihmiskeskeinen ja "sosiaalinen" Fe-funktio on itse asiassa ylempänä kuin ENTP:llä, jolla molemmat ylemmät funktiot Ne+Ti taas liittyvät informaation prosessointiin. Jos ENTP ei saa informaation "äänen prosessoinnilleen" kaikua muilta, niin hän voi hyvinkin hiljentyä miettimään asioita itsekseen. Lisäksi Si-dominantti ISFJ tapaa huomattavasti useammin saman henkisiä ihmisiä, joiden kanssa tulee hyvin juttuun kuin Ne-dominantti ENTP. Tämä taas johtaa herkemmin sosiaaliseen sananvaihtoon ISFJ:llä.


Lipsanen rinnastaa MBTI-tyypit myös suoraan horoskooppeihin, mikä mielestäni on hivenen virheellistä. MBTI-tyypeissä on sentään jonkunlainen sisäinen logiikka ja valintaprosessi, joka lopulta johtaa johonkin 16:sta tyypistä. Horoskoopeissa taas merkki perustuu puhtaasti syntymäaikaan, mikä on täysin järjetöntä.

Tietysti MBTI:llä ja horoskoopeissa on se yhteistä, että molemmat tarjoavat ihmiselle tietynlaisen mukavan yleiskuvauksen persoonallisuudesta, minkä sanoisin olevan MBTI-tyypin heikkous ja vahvuus.
Hieman ironisesti psykologipiireissä arvostetaan edelleen Big Fiveä, jossa mitataan suurelta osin samoja asioita kuin MBTI:ssäkin. Siinä ei olla kuitenkaan luotu eri luokkia tulosten ympärille, Jos henkilö saa vaikkapa Big Five-testistä Ulospäinsuuntautuneisuus 34%, Tunnollisuus 80%, Neuroottisuus, 85%, Avoimuus 10%, Sovinnollisuus 65%, niin henkilö vain katsoo prosentteja ja tuumaa "Aha" ilman, että tämä saa siitä minkäänlaista kouriintuntuvaa kokonaiskuvaa, mitä nuo kaikki piirteet yhdessä tarkoittavat. MBTI taas tarjoaa mukavan yleiskuvauksen ymmärrettävällä kansankielellä ilman, että henkilön tarvitsee olla perillä teoriasta.
Jos neuroottinen ISFJ-tekisi Big Fiven, niin tämä saisi todennäköisesti edellämainitut tulokset, sillä ISFJ:t ovat introverttejä, äärimmäisen tunnollisia, sovinnollisia, eivätkä yleensä ole kovin avoimia. Testin tehnyt henkilö todennäköisesti kokisi enimmäkseen ISFJ:n yleiskuvauksen omakseen, vaikkei se pätisikään aivan 100%:sti. Henkilö saisi kuitenkin ISFJ:n yleiskuvauksesta huomattavasti enemmän irti kuin vain katsomalla Big Fivestä saatavia prosentteja ja saisi siten MBTI:stä paljon enemmän iloa ja itsetuntemuksellista hyötyä irti kuin Big Fivestä.



KRHM... Siispä mihin ja miten MBTI:tä tulisi käyttää?

MBTI:tä tulisi käyttää joustavasti itsetuntemuksen, ajattelun ja muiden ymmärtämisen työkaluna sotkematta sitä suoraan käytäntöön. Ei jääräillä menemään heilutellen MBTI:tä kuin jotain absoluuttista vasaraa, jolla voi paiskoa työntekijät tyypin mukaan rekryistä sisään tai kuvitellen sen olevan joku absoluuttinen kirkossa kuulutettu Jumalan sana, joka kertoo absoluuttisen tarkasti jokaiselle henkilölle heidän pesifin persoonallisuutensa. Se on yleiskuvaus, jossa on joustovaraa ja joka tarjoaa tietoa siitä minkälainen henkilö suurinpiirtein on.

MBTI:n kautta voi oppia ymmärtämään muita ihmisiä ja heidän ajattelutapaansa. Esimerkiksi nykyinen "Suvakit vs. Rasistit"-asetelma on selitettävissä käyttäen MBTI:tä työkaluna. Tosin asia on hieman kompleksimpi kuin tässä sen esitän: "Suvakit" ovat Fi:tä käyttäviä idealistisia ja ihmiskeskeisiä henkilöitä, jotka aidosti tuntevat sisällään yksilöiden tuskan ja haluavat vilpittömästi auttaa hädänalaisia uskoen ihmisten hyvyyteen. "Rasistit" taas ajattelevat hieman pragmaattisemmin valtiota systeemitasolla ohittaen yksilöitten kärsimyksen. Molemmat osapuolet ovat tavallaan oikeassa ja tavallaan väärässä ja voisivat oppia toiselta osapuolelta paljon ja löytää mukavan keskitien, joka tyydyttäisi molempia osapuolia.